Synttärikortti kolmevuotiaalle

Miten nää kuukaudet vieriikin ihan kauheaa vauhtia eteenpäin, kohta on jo kesäkuu!

Vähiin tahtoo jäädä tänne juttujen kirjaaminen, mutta koitetaan nyt sentään edes joskus jotakin.

Yksi mukava tapahtuma toukokuussa oli kummipoikamme kolmevuotissynttärit.

Päivänsankarin korttiin päätyi tällä kertaa jumbotikkari.

Idea korttiin on bongattu täältä.

Tulevana viikonloppuna juhlitaan vuorostaan enoni tasakymppisynttäreitä. Juhlien lisäksi ohjelmassa on myös mökkeilyä. Eipä malttaisi oottaa, että pääsee taas pulahtamaan järveen! Talviturkkihan tuli jo äitienpäiväviikonloppuna sinne heitettyä :D

Vihdoinkin!

Jo alkuvuonna asetin yhdeksi tämän vuoden "sisustustavoitteeksi" makuuhuoneemme pienimuotoisen uudistamisen. Eniten huoneessa häiritsi sinne sopimattomat verhot, jotka jo tähän kotiin muutettuamme viritin paikoilleen sillä asenteella, että kunhan nyt jotkut väliaikaisesti... Ja kuinkas kävikään; tilapäisratkaisu venähti kolmevuotiseksi! :D

 Tässä kuvassa siis vielä vanhat verhot, jotka eivät vaan sitten mitenkään sovi yhteen tuon kuviollisen tapetin kanssa. Hieman nuupahtanut viherkasvi näyttää myös osaltaan kuvaavan lähtötilanteen ankeutta :D

Mutta tosiaan, halusin tilaan ehdottomasti pimennysverhot, jollaisia en sitten meinannut millään löytää sopivia. Stockmannin Hullut Päivät lopulta pelastivat tilanteen. Sieltä nimittäin bongasin Vallilan pimennysverhot, jotka olivat ominaisuuksiltaan täydelliset! Valkoiset, 250 cm pitkät ja nipsuilla kiinnitettävät!

Verhot näyttävät ihan harmailta näissä kuvissa. Ja ehkä vähän livenäkin, mutta ei se toisaalta haittaa. Pääasia, että niiden sävy on nyt joka tapauksessa paremmin tilaan sopiva, vaalea ja ilman tapetin kanssa riitelevää kuosia.

Kattovalaisin ja tauluhylly yövaloineen ja tauluineen ovat verhojen lisäksi uutta huoneessa.

Tapetti sai nyt vielä jäädä, vaikka senkin olisin periaatteessa valmis korvaamaan yksivärisellä maalilla. Tämän hetken fiilis on, että mitä pelkistetympi, sitä parempi! Nuo yövalotkin tuosta jo kerran poistin, kun ovat siinä rajoilla ovatko silmiini liian levottomat härpäkkeet (!!), mutta miehen mukaan ovat ihan hyvät, niin jätettiin nyt toistaiseksi vielä nekin.

Valkoiset pellavalakanat olivat vielä yksi uusi ja pidempään haaveiltu hankinta huoneeseen. Ihanat ovat. Tosin pakko myöntää, että odotin, että ne olisivat ehkä aavistuksen pehmeämmät. Käsittääkseni kuitenkin pesun myötä vain paranevat eli ehkä siitä sitten vielä hieman pehmenevätkin. Kodin ykkösestä Annon mallistoa ovat.

Toistaiseksi pieni makuuhuoneen uudistusprojekti on nyt siis valmis. Seuraava kipeästi sisustuskäsittelyä kaipaava kohde kotonamme on parveke. Pää surraa ideoita, joten palailen aiheeseen todennäköisesti piakkoin!

Äitienpäiväkortit

Tänä vuonna halusin mummujen äitienpäiväkortteihin jotenkin näkyviin myös puolivuotiaan pienokaisemme kädenjäljen. Tai tarkemmin ottaen jalanjäljen!

Idea tähän suloiseen perhoskorttiin löytyi Pinterestistä.

Ensin kokeilin tehdä sormiväriä itse maissitärkkelyksestä, vedestä ja elintarvikeväristä, mutta ei sillä kyllä jalanjälkiä olisi tehty. Seos jäi ihan liian hailukaksi, vaikka siihen kuinka lisäsi elintarvikeväriä. Piirtelyyn tuo olisi ollut ehkä ihan ok, muttei tähän tarkoitukseen. Siispä Sinellistä sormiväriä. Hieman arvelutti vauvan jalkojen sormiväriin kastaminen, mutta ihan myrkyttömästä väristä oli kyse ja nopeastihan tuo jalanpohjista huuhtaistiin pois. Hyvin onneksi irtosikin. Yllättävän haastavaa jalanjälkien painaminen oli, mutta ihan kohtuullisesti onnistuttiin. Eikä se nyt niin justiinsa, ajatushan näissä on tärkein :)

Loruksi kortteihin päätyi omasta päästä tällainen:

Pieni punainen perhonen,

tänään on iloinen.

Vietetäänhän juhlapäivää,

aurinko paistaa, ei huolen häivää.

Mutta näetkös siipensä nuo hassut?

Nehän on pienen ****n tassut!

Taivaalla siivillään liihottaa,

mummulle onnea toivottaa!

Aurinkoista viikkoa!