Täällä on kohta jo neljä viikkoa kotoilua takana ja odottavan aika on mennyt yllättävänkin nopeasti. Työn alla on viime päivinä ollut kodin säilytystilojen raivaaminen ja järjestäminen. Inspiraatiota urakkaan olen hakenut ammattijärjestäjä Anne Te Velde-Luoman kirjasta Kaaoksen kesyttäjä. Kirja avaa keinoja oman elinympäristön tavaramäärän ja kalenterin aikasyöppöjen karsimiseen rauhallisen ja selkeän elinympäristön saavuttamiseksi.
Kotimme sisustuksesta voisi ehkä ensisilmäykseltä päätellä, että ylimääräistä tavaraa ei juuri nurkissa ole, mutta valitettavasti tämä on vain silmänlumetta. Kaapit ja komerot kätkevät sisuksiinsa melkoisen määrän vuosien varrella kertynyttä tavaraa. En koe olevani tavaroiden ostamisen suhteen pahimman luokan himohamstraaja vaan suurin haasteeni on enemmänkin vanhoista, tarpeettomiksi muodostuneista tavaroista luopuminen. Olen ihminen, joka liittää tavaroihin enemmän tunnearvoa kuin pitäisi. Tavarat muistuttavat eri ajanjaksoista elämässä ja siten niistä luopuminen tuntuu toisinaan todella vaikealta. Yksi iso opetus onkin, että tavara on vain tavara ja muistot ja menneisyys kyllä säilyvät, vaikka niihin liittyvää tavaraa ei enää omistaisikaan.
Vaatteisiin ja kenkiin tunnesiteeni on onneksi vähän löyhempi, mutta esimerkiksi vanhoista valokuvista en osaa luopua. Olen omistamieni tavaroiden perusteella myös melkoinen aktiiviharrastaja. Omistan sukset, luistimet ja rullaluistimet, joita käytän jokaisia maksimissaan kerran tai kaksi vuodessa. Minulta löytyy ompelukone, villasukkalankoja ja kankaita, jotka odottavat toteutustaan ties mihin. Tyhjät ja puolityhjät valokuva-albumit odottavat jo vuosien ajan suunniteltuja erinäisiä skräppäysprojekteja. Kaaoksen kesyttäjän mukaan taidan olla lähinnä taivaanrannanmaalaria, jonka pää surisee ideoita, mutta niitä on mahdoton saada loppuun (saati alkuunkaan), kun uudet aiheet jo vievät mennessään! Toisaalta olen esteetikko, jolla on laajat kiinnostuksen kohteet, mutta vähän hamstraajakin, joka ostaa kun jotakin innostavaa ja kaunista halvalla saa.
Erityisesti vaatekaappejani kahlatessa heräsi pieni ärtymys. Hitsit miten monta hutiostoa sitä on tullutkin viimeisten vuosien aikana muun muassa ulkomaanmatkoilta tai alennusmyynneistä tehtyä. Motto pitäisi olla harkiten vähemmän ja käytännön tarpeeseen. Usean tarpeettoman aleostoksen sijaan yhteen tarpeelliseen ja vähän kalliimpaan tuotteeseen sijoittaminen olisi kohdallani merkittävä askel kohti järkevämpää ostokäyttäytymistä.
Tavaroista voi pahimmassa tapauksessa muodostua iso painolasti, jos järjestäminen ja siivoaminen vie jatkuvasti kohtuuttomasti energiaa muulta mielekkäältä tekemiseltä. Suuren tavaramäärän sekaan hukkuvat ne merkityksellisimmätkin tavarat, minkä vuoksi monen mielenkiintoisen projektin toteutus jää unholaan. Itse haluaisin nyt kaikesta ylimääräisestä eroon. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pienillä askeleilla edetään! Suuren urakan aloittamista on täällä helpottanut osatavoitteiden asettaminen ja paperille kirjaaminen. Askarteluhuoneen lipaston järjestäminen, makuuhuoneen lipaston järjestäminen, keittiön kuiva-ainekaappien järjestäminen jne.
Kaaoksen kesyttäjän mukaan tavoroiden karsimiseksi on tärkeää kysyä itseltään miksi tavaroita säilyttää. Säilyttääkö tavaroita kaiken varalta, tunnesyistä, tottumuksesta, velvollisuudentunnosta, koska ne maksoivat paljon, koska ne aiotaan myydä tai korjata, koska ne ovat puolisolle tärkeitä tai koska ei tiedetä mitä muutakaan niillä tekisi? Tunnesyistä tarpeettomien tavaroiden säilyttämisen sijaan tavarat voisi halutessa esimerkiksi valokuvata tärkeiden muistojen säilyttämiseksi. Kalliitkin virheostokset tulisi osata hyväksyä ja antaa itselle anteeksi eikä tehdä niistä taakkaa itselle. Toisaalta myöskään lahjaksi tai perinnöksi saatu esine ei velvoita ikuiseen säilyttämiseen. Erinäisten artikkeleiden ja papereiden säilyttäminen kannattaa myös kyseenalaistaa. Kuinka moni tieto löytyy tänä päivänä helpoimmin internetistä? Omalla kohdallani ruokareseptit tahtovat olla vähän sellaisia, että kaappeihin arkistoidut lehtien reseptit jäävät kokeilematta. Toisaalta paremmin arkistoituna ne olisivat ehkä käyttökelpoisempia...
Tavaroiden
raivaamista varten riittää käytännössä tavaroiden lajitteleminen
neljään eri kategoriaan: säilytä täällä, säilytä muualla, kierrätä ja
hävitä. Säilytettävien tavaroiden osalta on olennaista, että
ne ovat juuri siinä tilassa, joissa niitä tarvitaan. Kierrätettävien tavaroiden suhteen olen vähän hukassa; varastoon tuppaa näiden raivausprojektien yhteydessä kertymään useampiakin pahvilaatikoita kirpputori-nimikkeillä... Aivan lähiaikoina kirpputori-projekti ei tule toteutumaan eli tällä kertaa ainakin osan vaatteista kärrään suosiolla suoraan UFFin kierrätyspisteelle. Ehkäpä joitain tavaroita voisi sitten koittaa kaupata Tori.fi:ssä tai Huuto.netissä. Pitää nyt vain olla tyytyväinen pieniinkin saavutuksiin isossa urakassa. Ainakin ensimmäiset askeleet raivausprojektissa on nyt otettu ja omat sudenkuopat kuluttajana/ tavaran säilöjänä tiedostettu!
